Ambranuotti on yksi parfymerian klassisista peruspohjasoinnuista – pehmeä, makea, hartsinen, balsaminen ja gourmand-henkinen pohjasointu. Nimestään huolimatta se on mielikuvitussointu, ei raaka-aine: se on saanut nimensä fossiilisesta puun pihkasta, mutta sitä ei valmisteta siitä. Tuoksussa haistettava "ambra" on aina parfymöörin itse kokoama kokonaisuus. Sommitelmassa se luo selkeän, makean ja lämpimän sävyn. Se on orientaalisen tuoksuperheen selkäranka ja esiintyy pohjana lähes kaikessa kukkaistuoksuista gourmand-tuoksuihin.
Sen sijaan, että pyrittäisiin jäljittelemään uskollisesti fossiilista puun pihkaa (jolla on hyvin vähän tuoksua), tämän soinnun ydinyhdistelmä on yksinkertaisesti abstrakti pari: labdanum ja vanilliini. Labdanum on tumma, nahkamainen, makean-hartsinen absoluutti cistuspensaasta, joka antaa ambralle sen syvyyden ja kultaisen sävyn. Vaniljainen makeus on peräisin aineesta nimeltä vanilliini, tunnetuin vaniljan tuoksumolekyyli, joka tekee soinnusta miltei syötävän makean; etyylivanilliini on valinnainen lisäys tai osittainen korvaaja sille – se vie saman makeuden pidemmälle kohti pörröisempää valkosuklaan sävyä silloin, kun soinnusta halutaan rikkaampi ja ympäröivämpi. Bensoehartsin resinoidi on soinnun ydinosan yleisin laajennus; se tuo mukanaan kermaisen, balsamisen ja lievästi vaniljaisen rungon, joka luo sillan aineiden labdanum ja vanilliini välille, tuoden samalla mukaan monimutkaisia ja hienostuneita luonnollisen suitsukkeen vivahteita. Patsuli on myös tärkeä toissijainen ainesosa, mikä saattaa yllättää aloittelijan – se toimii rakenteellisena osana monissa perinteisissä ambrasoinnuissa; korkealaatuisen (ei halvan) raaka-aineen nimeltä patsuli puhdas, mullalta tuoksuva patsulioli-loppusointu sulautuu soinnun muihin osiin ja luo aidon harmonian, lisäten lähes hienovaraisen kashmir-ulottuvuuden. Pieni lisäys ainetta nimeltä patsuli vahvistaa tässä yhteydessä hienovaraisesti olemassa olevaa sointua; se ei tapahdu näkyvästi, eli ei niin paljon, että syntyisi erillinen patsuli-nuotti.
